Tunnen kuinka hengitys tiivistyy. Kädet alkaa hikoilemaan ja sydämmen lyöntinopeus tihenee ja kuulen kuinka veri kohisee korvissa. Hiki karpalo vierähtää ohimolla ja vatsaa alkaa kivistämään.
Tollasta oon käyny läpi pari päivää. Siis ihan puhdasta hermoilua/stressiä. Oikeestaan musta tuntuu koko ajan siltä et oon tehny jotain tosi väärin ja jännitän mitä siitä seuraa. Ongelma on se, etten keksi mitään mitä oisin tehny dramaattisesti väärin.
En ainakaan tarkotuksella oo loukannu ketään, enkä paskonu mitään. Oon yrittäny olla suututamatta ihmisiä ja aiheutamatta haittaa ympärillä oleville.
Toivon, että menis ohi, koska nukkuminenkin on välillä vaikeeta ku jännittää niin paljon.
Ja toivon, että jos oon jotakuta loukannu se tulee puhuin mulle niin selvitellään asioita. Pyydän.
Johsua Jamesin lyriikoilla
"It seem I never learn to cry, so here I stand with broken fingers. And Lord Open his eyes, help him see throught that disguise that he cannot lay his hand on human devil."
Ps. Oli ihanaa nähdä taas tuttuja naamoja koulussa.
Laasonen kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti