Tuijotin tänään peiliin.
Itseasiassa aika kauan. Tarkkailin itteeni, ja tuijotin sitä jäätävää katsetta, mikä tuijotti takasin.
Ne kasvot oli täysin ilmeettömät. Miettin ittekseni, että tähänkö on tultu? Että oon koittanu välttää niin paljon negatiivisia tunteita, että kaikki muutkin tunteet on alkanu häilymään. Mun kasvot siinä peilissä oli vailla minkäänlaista emotionaalista skaalaa.
Ironista kyllä se pelottaa mua vähän.
Toisaalta oon alkanu tunteen myös ahdistusta, jos oon yksin huoneessani. Sellanen tunne, että joku tuijottaa kokoajan ja seinät kaatuis päälle. Luulen kuulevani kokoajan, että joku tulee yläkertaan, mutta kukaan ei ikinä tuu.
Mutta tunnen sitä pääosin vaan kotona, ja tarkemmin sanottuna mun huoneessa. Täälä on sellanen outo ilmapiiri, kun oon yksin.
Mutta, jotta en pelkästään valittais mun asioista, aioin listata tähän mitä positiivista mule on käyny tässä viimeaikoina.
-Orjapäivä oli ihan puhdasta voittoo.
-Tykityksen jatkot Jalkasaaressa oli vitun jees.
-Kisken synttärit oli mahtavaa.
-Oon nähny paljon ihmisiä tänä viikonloppuna.
-Ratinan ilotulitus oli fantastinen. Siihen Pink Floydia päälle niin oli lähes kermaista.
-Oon ollu tosi vähän yksin, se on positiivista.
 |
| Pääsisimpä tonne useemmin. |
Mullon muuten 9.päivä eka kallonkutistajakerta potilaana. Wish me luck.
-V
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti