Miksi aina minä?
Miksen minä?
Se tapahtu taas.
Oon käyny seurakuntahommissa ja sielä opetetaan aina rakastamaan Jumalaa ja kerrotaan kuinka Hän on armollinen. Mutta miten sää voit rakastaa jotakuta, joka pystyis estään kaiken sydänsurun ja pelon, mutta päättää vaan tökkiä hammastikkuja sun kynsien alle. Miten sää pystyt rakastaan jotakuta, joka vie sun kaikki rakkaat? Miten sää pystyt rakastaan jotakuta, joka saastuttaa sun mielen itsetuhosilla ajatuksilla?
Syy tähän kaikkeen vuodatukseen on yksinkertanen. Mulle rakkaalla ihmisellä, uusiutu syöpä. Miten musta tuntuu, että pikkuhiljaa sellaset ihmiset, joista mää välität menee johonkin, mihin en voi niitä seurata?
Ja miksi kaikki muut paitsi minä?
Jos multa kysyttäis en epäröis sekuntiakaan vaihtaa osia niiden kanssa, jotka on multa viety.
Tässä ois niitä vastauksia.
Mitä sä kadut eniten sun elämässä?
-Kadun monia asioita, enkä osaa oikeen järjestellä niitä mihinkään järjestykseen.
Missä näet ittes 10 vuoden päästä?
-Toivottavasti muualla, kun tässä tilanteessa
Jos olisit voinut nähdä nykyseen elämääs vaikka kolme vuotta sitten niin mitä olisit ehkä tehny toisin ja siten muuttanu nykyisyyttä?
-En vältämättä muuttais mitään. Näihin kysymyksiin on paha vastata, koska tää meni miten meni
Ootko sä ikinä ollut rakastunut?
-Oon, jopa tällä hetkellä.
Annatko anteeksi?
-Joskus, riipuen asiasta ja ihmisestä.
Jos sun olos on ihan lohduton niin mikä sua parhaiten / eniten piristää?
-Piri. Ei, mutta yleensä yritän saada jtn muuta ajateltavaa noin periaatteessa mikä tahansa käy.
-Tykkään tälläisista kissoista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti